26.12

Aamu: loput eilisistä makkaraperunoista, joulusuklaita kasa.

Lounas: Jouluruokia,paljon kinkkua, maitoa

Välipala: Suklaata monta kourallista,kinkkua

Päivällinen: Kinkkua

Iltapala: Alkoholia,pikaruokaa

1,5 l pullollinen colaa

Loppufiilis:Ällöttävä

Taas kirjoitan pitkästä aikaa.Mikään ei auta. Viimeksi kun kirjoitin pääsin hyvin laihdutuksen alkuun. Mutta sitten taas kaikki riistäytyi käsistä. Tämä on oravanpyörä.Kun masentaa niin syö siihen ja sitten kun lihoaa, masentaa vielä lisää ja sitten syö vieläkin enemmän. Huoh.

En ole koskaan ollut näin turpeassa kunnossa vaikka olenkin joskus painanut tästä vielä enemmän.Koon 46 vaatteetkin jäävät jo pieneksi ja varsinkin maha on kasvanut. Ei jaksaisi oikein tehdä enään mitään ja hengitystäkin ahdistaa. Tuntuu että olen ihan hukassa tässä syömisviidakossa. Voi miksi en saa tätä hallintaan.

Kävin lääkärissä kaksi viikkoa sitten ja tämä suht nuori mieslääkäri sanoi minulle suorat sanat lihavuudestani. Se otti niin paljon luonnon päälle että päätin että nyt pitää asialle tehdä jotakin. Päädyin etsimään netistä laihdutukseen liittyviä sivustoja  ja löysin sivuston kiloklubi.fi. Siellä saa täyttää ilmaitteeksi ruokapäiväkirjaa ja merkata edistymistään: Nyt, kahdessa viikossa olen laihtunut 6 kiloa  Ja syönyt olen ihan kunnolla, mutta terveellisesti ja säännöllisesti. Tosin tiedän että paino laihdutuksen alussa on nopeaa ja sitten hidastuu. Ja lisäksi painon putoamista on varmaan nopeuttanut Allienkin syönti. Ainakaan itselleni ei ole tullut niiden käytöstä mitään sivuvaikutuksia.

Jee jee

Painonvartijoissa kävin kaksi vuotta ja silloin laihduin 22 kiloa. Silloin sain pidettyä itseni jotenkin kurissa. Mutta sitten elämäntilanteeni muuttui ja en enään pystynytkään samaan kurinalaisuuteen. Nyt siitä painosta tullut 10kg takaisin.

Aloitin keväällä käymään siellä uudestaan ja laihduinkin 4,5kg. Mutta sitten se jäi. Varsinkin nyt kun seurustelee on vaikeaa syödä terveellisesti tai ainakin niin terveellisesti kuin haluaisi. Varsinkin tun toinen osapuoli on ohut kuin pajunvitsa ja eikä millään lihoa vaikka söisi mitä.

Hmmm...Miten sitä saisi taas itsensä petrattua siihen tilaan että voisi jatkaa painareissa?Kun kuitenkin murheet painaa takana ja ne on niin helppo hukuttaa syömiseen.

Viime aikoina, samalla kuin innostuin tästä blogin kirjoittamisesta, olen alkanut tutkailemaan pro ana- sivustoja. Jokin niissä kiehtoo.Luultavasti se miten jotkut ihmiset ovat valmiit menemään vaikka kuinka pitkälle laihtuakseen.